Eilen tuli taas vuosi lisää mittariin. Mistähän lie taas oudot ajatukse, mutta en osaa vieläkään kuvitella vauvaa meille tai vauvaa synnytyksen jälkeen. Tulee taas pelko, että jos tämä päättyy huonosti ja jää tyhjä syli... Lähipiirissäni näinkin on käynyt viime metreillä, tosin niistä on jo enemmän kuin pari vuotta aikaa. *Huokaus*
Yöllä heräsin taas enkä saanut nukuttua. Vauvan potkut ovat vaihtuneet möyrintään ja jotenkin voimakkaampiin liikkeisiin. Joskus ihan sattuu. Pylly painaa kylkikaarta. Ahdistaa.
Vuoden viimeistä päivää viedään, mutta tuskin sitä kovasti kummemmin juhlitaan. Hyvä jos jaksaa edes valvoa puolille öin..Vuosi vaihtuu, kalenterin sivu kääntyy ja on vauan syntymävuosi, kenties kuukausikin.
1 kommentti:
Kommentoinpa nyt heti, että mulla oli ihan samat fiilikset Hallan aikaan (vaikka luulisi että toinen raskaus ensimmäisen hyvin menneen jälkeen olis iloista aikaa). Jotenkin mulla oli kovin voimakas olo siitä, että tulee jotain ikävää. En osannut ajatella vauvaa vaikka kovin odotettu olikin ja ajattelin, että jotain sattuu varmasti. No loput tiedätkin :) Kyllä sillä vauvalla on niin kova tarve päästä teidän perheeseen syntymään, että koita olla turhaa huolta kantamatta!! Kyllähän niitä koetuksia on jo ollutkin. Synnytyksen jälkeen se elämä kummasti vie eteenpäin:)ONNELLISTA vuodenvaihdetta!!
Lähetä kommentti