Kaksi päivää on selkä ollut taas sökönä. En tahdo päästä sängystä ylös. Eilen jouduin olemaan koko päivän liikenteessä. Se kostautui ja supisteli illalla kovin. Jouduin ottamaan yöksi Panacodia. Puolen yön aikoihin heräsion siihen, että olo oli tosi kummallinen ja tuntui, että missään asennossa ei ole hyvä. Vasenta kättäkin särki ja jo illalla oli käsiä pistellyt, kuin olisivat puutuneet. Tuntui,että henkikään ei oikein kulje ja kun nousin ylös vessaan, tuintui, että olisin ihan humalassa. Pelotavaa. Otin vain yhden sellaisne tabletin. Olen niitä joutunut joskus aikaisemminkin käyttämään selkäkipuun, mutta ei yksi tabletti ole moista oloa saanut aikaan! Ehkä olin juonut päivällä liikaa kahvia ja liian vähän nestettä ja verenpaine olisi yöllä laskenut tosi alas. En saanut nukuttua, ennen kuin olo tasaantui. Onneksi vauva liikkui koko ajan, niin että hyvä sentään se. Arvatkaa uskaltaako tuota sitten ottaa vaikka lääkäri sanoo sen olevan turvallista. Yritän syödä tuota Panadolia säännöllisesti ja välttää mahdollisuuksien mukaan nostelemasta mitään vaikka on se vaikeaa, kun mies on viikot poissa ja vain viikonloput kotona. Onneksi sain nyt hommattuaedullisen (halvan) auton siksi aikaa, kunnes saadaan rahat kansaan Voyagerin vaihdelaatikkoa varten. Harmittaa, että tähän väliin en nyt sitten raksi sitä vaunukoppaa ostaa, kun Kelan päätös siitä sairaspäivärahastkain kestää...Saan varmaan äitiyspäivärahaakin ennemmin. Siitä tuli jo päätökset tällä viikolla. Maksaakohan ne sen sitten takautuvasti, sairaspäivärahan meinaan?
Minua on itkettänyt tällä viikolla moni asia ja varmaan turhaakin. Välillä taas iskee se sama paniikki, että olinko nyt itsekäs, kun vielä riskeeraan ja saan neljännen lapsen. Rangaistaanko minua nyt siitä ja onko vauva terve vai joutuuko jakamaan sisarusten kohtalon, että tuleekin jotain... *huokaus*
Tuo vanhemman koiramme jatkuva haukkuminen käy hermoille. Vaikka oli ollut ulkona, saanut ruojaa ja vesi ei ole loppu, niin vinkuu ja haukkuu... Karva kiiltää kuitekin. En tiedä onko haukkuminen vanhuden höperyyttä. Ei muista, että on jo saanut ruokaa tms. Näkökin saattaa olla heikentynyt, kun on tuo krooninen sidekalvojen tulehdus, johon menee kortisoni. Yöksi on pakko laittaa koirien portti kiinni, että ei tee tarpeitaan yöllä sisälle. Ei auta vaikka olisi ollut ulkona. Lisäksi on hankalaa, kun se ei jaksaisi lähteä lenkille ja toinen koira on vasta 7v., joka taas haluaa mielellään pyörä ym. lenkeille. Ei ole aikaa/ resursseja viedä niitä erikseen, kun yksikseen täällä lasten kanssa. Koirapuistoon ovat päässeet usein aamusin juoksentelemaan, mutta nyt kun on maa jäässä, niitä ei voi sinnekään viedä, kun loukkaavat itsensä niin helposti. Varsinkin juri se vanhempi. Venäyttää aina jonkun paikan. Iää sillä sotin on "vasta" 10v. Ruoka maistuu vielä ja muuten näyttää voivan hyvin. Silti mietin, että koska olisi aika lupua...kun se ottaa niin koville :( Silti olisiko armeliaampaa luopua, kun koiran on vielä suht kunnossa eikä ihan sairauksien riivaama..nauttiikohan se itse enää olostaan. Tuo haukkuminenhan on oire jostain? Se alkoi pikkuhiljaa jo pari vuotta sitten, mutta on pehentunut. Vaikka koira on isoa rotua, niin silti nuo elvät 12-14 -vuotiaksi. Tiedän vain että kukaan ei kohta nauti olostaan, koira on tyytymätön ja minä, jos se vielä sitten herättää vauvankin kun yöllä haukkuu myös. Koiran sijoittaminenkaan ei tule mieleen, kun on vanha ja aina karkaillut eri hoitopaikoistaan. Aika pitkälti on eletty koirien ehdoilla, ei ole risteilty perheen kesken laivoilla tai matkusteltu, jos koiria ei aa mukaan... Tuo toinenkin koira on mutamaan otteeseen hermostunut ja ärähtänyt ja myös hampaita näyttänyt tuolle. Nytkin se tuossa haukkuu. Ota siitä nyt sitten selvää...
Yritän tässä fiilistellä joulua, syödään lasten kanssa piparipurkki tyhjäksi ja soittelen joululauluja youtuubista. Minä tykään kuunnella joululauluja, muta usein radiossakin soittavat vasta aattona ja silloinkin vain jotkut asemat. Minusta olisi kiva kuunnella niitä, kun laittelee jouluruokia ym. Talo alkaa olla joulukoristeiden valtaama vaikka ajattelin ottaa suurimman osan esille vasta myöhemmin. Joulukyntteliköt keittiöän ikkunoissa toivat niin paljon tunnelmaa, että pakkohan tässä oli kaivaa tonttujakin esiin :) Ikean reissulta ostin joulutähtiä ja hyasintteja. Täällä on ollut niin sateista ja synkkää, että tämä piristää kummasti. Eilen tännekin tuli pakkasta vihdoin ja puut sekä pensaat saivat kauniin huurrekuorrutuksen. Nyt tuossa sateli hiukan jotain lumen tapaistakin, niin että maisema näyttää siltä, kuin joku olisi puhaltanut tomusokeria talojen katoille ja maahan. Hiukan edes valkoista vaikka kunnon lumipeitettä ei olekaan. Tästä saa luultavimin nauttia viikonlopun, ensi viikolla sitten jo taas sataa.
Viikonloppuun menään, Laura
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti