On se niin vaikiaa välillä...

..mutta minä en ketään miellytä miellyttämisen vuoksi.Hui-jui (voiko noin sanoa?) kun tulen kiukkuiseksi, kun ihmiset puuttuvat elämäämme kysymättä! Ja asioihin, jotka eivät heille kuulu, nih!Kyllä minä kerron, kun tarvitsen apua. Mrr. Tässä tapauksessa tämä ei ollut edes mikään hyväntahtoinen juttu vaan sain aika ryöpytyksen ja vain sen takia, että ihminen ei näe metsää puilta. Huh. No se siitä vuodatuksesta. Enempää en viitsi sitä tässä pohtia. Elämä ei vain aina mene niin kuin suunnittelee vaikka kuinka olisi kova tahto ja halu.

Löysin kirpparilta Onnin ja Ilonan katselukortteja vauvalle. Nämä näin:

   

Aika kivat, eikö? Minua harmitti, kun ei saatu neuvolasta sitä Piltin ilmaiseksi jakamaa keltaista hymynaamaa. Nämä laitetaan hoitopöydän viereen, niin Saara saa katsella niitä hoitopöydällä köllötellessään.

Pitää vielä mainita tuohon ensimmäiseen asiaan, että kyseinen ihminen syyllisti minua "shoppailusta". Hah! Suurin osa Saarallekin hankituista vaatteista tai tavaroista (myös minun imetyspaitani) ovat tulleet käytettynä Huutonetin kautta. Toiset tavarat olen saattanut ostaa täältä netistä, mutta vain saadakseni ne edullisemmin kuin kaupasta. Kolmanneksi esim. pojille on turha ostaa housuja käytettynä (ellei kyse ole juhlavaatteista), koska kulutus on niin kovaa, että polvet kuluvat helposti uusistakin puhki. Kyseinen ihminen valisti minua aikoinaan myös vuokraamaan vauvan turvakaukalon, mutta koska joudumme käyttämään autoa päivittäin olisi tuo vuokra tullut huikeasti omaa istuinta kalliimmaksi puhumattakaan, että sain senkin Saaralle käytettynä ja vielä kuitenkin ihan uudehkon ja vielä turvallisen istuimen.PISTE!