EIlen oli ihmeellinen ahdistuspäivä. Muisten, että näitä tuntemuksia olen käynyt läpi myös viime raskaudessa. Mitä olen mennyt tekemään, pilaanko hänen sisarustensa elämän?Ansaitsevatko he enemmän huomiota, otanko heiltä nyt jotain pois? Olen saanut kolme lasta ja selvinnyt synnytyksistä hyvin. Pitääkö kaikki vielä kerran riskeerata. Eikö näin nykyisellään olisi kaikki ollut hyvin?? Olenko ahne jne. Tietysti huolta aiheuttavat lapsista keskimmäinen ja kuopus.Myös taloudellinen taakka lama-aikoineen ja huolineen painaa päälle. Jos pitää myydä talo ja järjestää vielä muutto tämän kaiken keskellä? Oma terveys reistailee raskauden myötä. Auto hajosi ja sen korjaus maksaa maltaita. Tuntuu, että kaikki huono tapahtuu juuri nyt. Miksi tuoda lasta tähän maailmaan, kaiken kaaoksen keskelle? Tänään olen paremmalla mielellä. Kuten olen aikaisemminkin todennut, lapsia ei voi ostaa tai tilata. Ei silloin kun olisi ns. hyvä hetki. Ei onnistu ainakaan meiltä. Uskon kohtaloon ja siihen, että tämä lapsi halusi tulla maailmaan, niin miksi estäisin? Minulla ei ole siihen oikeutta eikä halua. Vaikka kaikki kaatuisi ympäriltä, niin minulla on sentään lapseni. Mikään ei lohduta paremmin, kuin heidän lämmin halauksensa. En voi kuin toivoa, että kaikki menee onnellisesti nytkin, huolimatta siitä mitä tässä vielä ennättää tapahtua ennen synnytystä.
Huomenna yritän viedä poja kävellen päiväkotiin. Toivottavasti vielä pystyn heidät sieltä vielä hakemaan ja lonkat kestävät kävelemisen.Päiväkotiin on n.3,5 km matka, mutta tällä hetkellä sekin on työn ja tuskan takana. Auto on korjattavana ainakin 2-3 vko, riippuu miten osia saadaan.Maksun onkin jo sitten toinen iso ongelma. Onneksi olen sairaslomalla, en olis päässyt töihin ilman autoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti