Huvitusta kerrakseen

Kotona taas! Olihan kotiinkin mukava tulla, mutta innolla jo odotamme seuraavaa kuntoutusjaksoa toukokuussa. Mahtavaa päästä sinne toukokuussa, kun kaikki ne omenapuut kukkivat! Huvitukseen on niin kiva mennä. Se on kuin pelastuslautta, jonne saa hetkeksi heittäytyä. Se antaa voimia jaksaa. Parasta melkein on kyllä vertaistuki ja vanhempainryhmät. Lapsetkin nukkuivat nyt niin hyvin tuossa Pappilan tuvassa. Tätä paikkaa ja varsinkin SOVA (Sopeutumisvalmennuskurssi) jaksoja suosittelen kaikille. Ehdottomasti. Varsinkin siinä alkuvaiheessa. Toisilta vanhemmilta olen saanut parhaat ohjeistukset taistelussa palvelujen saamiseksi.

Kuopus sairastui viimeisenä iltana kovaan kuumeeseen ja yö meni valvoessa. Mitkään lääkkeet ei enää riittäneet ja tyksin päivystyksen luvalla meni jo tupla-annokset Parasetamolia. Burana supot oli loppu. Istuin puoliyötä nojatuolissa kuopus sylissä, jolla oli märkä pyyhe päässä. Yöstä selvittiin ilman keikkaa tyksiin. Aamulla aikaistettu lähtö ja käynti kotiuolen lääkärissä. Nyt on tropit jo alkaneet vaikuttaa. Toivottavasti ensi yö on levollisempi.

Fysioakustinen tuoli on mainio. Itse meinasin nukahtaa siihen.

Retki laavulle oli ihanan rentouttavaa

Tässä vähän iltalukemista:

Vammaispalvelulaki

Hallintolaki 

(varsinkin Hallintolain luku 6 38 pykälä saa viranomaiset hämmennyksiin asiassa kuin asiassa. Tehoaa myös Kelan kakkamaisiin päätöksiin, joihin et ole tyytyväinen).