torstai 3. marraskuuta 2011

Muumilaastaria vieroitukseen

Ironista kyllä, meillä alkoi imetysviikolta rinnasta vieroitus. En ole vielä kertaakaan tähän hommaan joutunut. Kuopuken isot sisaret ovat itse lopettaneet homman ennen 1-vuotis päivää. Ajattelin, että kesällä viimeistään loppuu. Puolivuotiasta yritin vieroittaaa, mutta laihoin tuloksin. Huuto oli karmeaa. Sen ikäistä on imetystukilistankin ohjeiden mukaan vaikea vieroittaa. Ystäväni, joka on imettänyt molempia lapsiaan pitkään, varoitteli, että mitä vanhempi lapsi sen vaikeaa ja todella uskon häntä. Kun toinen vielä 1 vuoden ja 8 kk iässä herää öisin 3 h välein syömään, en enää jaksanut. Asteittainen vähentäminen on toiminut jota kuinkin niin, että aamulla on saanut ja päikkäreille mennessä ja illalla eli n. 3 kertaa päivässä vähimmillään.Itse olisin vielä voinut imettää aamuisin ja iltaisin, mutta nyt alan olla jo ihan loppu tähän imetysrumbaan ja mihinkään en ole voinut mennä, koska täällä on sitten huudettu tuntitolkulla ja ah, naapuri tehtaillut valituksia.

Ei auta. Pakko lopettaa ehkä kerrasta poikki tyyliin. Mun viimoinen vauva, jotenkin hirveän haikeaa. Kaikki loppuu kuitenkin aikanaan. Nyt on jo kolme koululaista ja yksi pieni taapero. Vauvaelämä jää auttamattomasti taakse. Ei voi mitään, henkinen napanuora venyy ja paukkuu. Miten aika voi mennä niin nopeasti? Seuraavaksi hups vaan ja eskoinen menee rippikouluun.Kääk!

No lopetukseen. Ajattelin rauhoitaa ensin yöt, mutta kun yritti rauhoittaa öitä, niin huuto oli karmea. Rääkymistä yli tunninkin yhteen putkeen. Kaksi yötä jaksoin, sitten luovutin.Tiukat paidat tai lahjominen kaakaolla tms. ei toiminut. Vähensin päivistä. Samanlaista huutoa, mutta naapuri sentään töissä eikä kuuloetäisyydellä. Mitkään lempeät toimet eivät onnistuneet.Taika löytyi eilen sitten muumilaastareista. Kun ne laitettiin strategisiin paikkoihin, maitobaari pysyi kiinni. Auttoi enemmän, kun pienelle sanoi, että rikki on ja muumilaastarit päällä. Asia piti tarkistaa monta kertaa, mutta ensimmäistä kertaa yöllä itku oli vähäisempää ja illalla nukahdettiin ilman huutoa, kun oli tarkistettu, että siellä ne laastarit edelleen on. Yöllä herättiin vähintään tunnin välein. Puoli seitsemän aamulla luovutin ja annoin maitoa vaikka kello olisi herättänyt vasta 45 minuutin päästä.

Laastaria henkisiin haavoihin =)

1 kommentti:

Hyllytonttu Tiina kirjoitti...

Mä vieroitin pojan heinä-elokuun aikana hiljakseen - osittain vähän vahingossa. Homma alkoi viattomasti yövieroituksena, mutta kun yöt rauhoittuivat, tein positiivisen raskaustestin ja niin ne jäljellä olleet 2-3 päiväimetystäkin sitten jäivät pois. Elokuun puolivälissä poika oli viimeisen kerran rinnalla, kun mokomat maitomöykyt kehittivät vielä jonkun jämätukoksen, jota en itse saanut auki. :D

Tuollaisen vuoden ja 2-3 kuukauden ikäisen vieroittaminen oli yllättävänkin helppoa - äidille raskaampaa kuin lapselle. :D Kyllähän poika vieläkin tykkää kurkistella äidin paidankauluksesta sisälle, mutta nyt on monta viikkoa jo muisteltu, miten vauvat jotka eivät osaa kävellä juovat äidinmaitoa tissistä, kun taas isot reippaat pojat juovat lehmänmaitoa mukista.

Tsemppiä! Toivottavasti tuo hieno laastaritempaus toimii. :D Itsellä ei olisi varmaan tullut mieleenkään. Tosin meillä ei laastareita ole vielä tarvittu juurikaan, joten eipä ipana niiden funktiota ymmärtäisikään. :D

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...