sinä olet ihminen muistatko
sinä olet aava ja rannikko
sinä olet tuulia latvoissa
natiseva silta ja nauloja
sinä olet ihminen muistatko
Kuva tuo mieleen sen ohikiitävän kesähetken, muiston menneestä. Sen kirpaisevan tietoisuuden, kuinka nopeasti lapset kasvavat! Se on niin haikeaa, pala nousee kurkkuun...
Tuuli käy hiuksiin ja aurinko paistaa...tuota kesää kaipaan. Kello käy ja aika kiitää enteenpäin.
Mustavalkomaanantaissa aiheena ihminen #93
Zen Cafén kappale innoittajana.
4 kommenttia:
Tuo rantamaisema lapsen kera on puhutteleva
Kiitos, niin minustakin =)
Tämä kappale on niin paljon puhuva <3
Kuva välitti ajatuksesi ennen kuin sen auki kirjoitit. Kesä, aurinko, jäätelö, lapsuus... niin nopeasti ne ovat ohi ja kello käy... Erittäin onnistunut vastaus haasteeseen.
Lähetä kommentti