Nyyh, yksivuotispäivä lähestyy uhkaavasti ensi viikolla! Eikö tätä vauhtia voi yhtään jarruttaa? Ei :( Ihan kauheaa vaikka innolla toisaalta odotammekin kuopuksen ensimmäisiä omia synttärijuhlia. Niin ne lapset kasvaa ja lainaahan ne vain ovat. Pitääkö sen laina-ajan vaan mennä niin nopeasti?! Tämä on kerta kerralta kamalampaa. Esikoisen kohdalla sitä odotti koko ajan, että se kasvaa ja oppii uusia juttuja jne. Aikakin tuntui silloin kuluvan hitaammin.Nyt esikoinen täyttää pyöreän kymmnenen ja hups vaan kohta se menee ripille ja muuttaa pois kotoa. Tämä kuopus on mitä todennäköisemmin mun viimeinen vauva varsinkin kun niinpiti sen kolmosenkin olla viimoinen. No, aina ei voi tietää miten elämä vie.
Vajaa 1-vuotiaani kävelee, kiipeilee, halii ja antaa pusuja.Tanssin tahtiin osataan hytkyä. Hän osaa sanoa mitä, vera ja vauva. Jonkun äti (äiti?) sanankin on sanonut. Mammaa hokee, kun haluaa maitoa.
Triptrap työnnetään sinne missä on kiintoisaa tavaraa ulottumattomissa. Myös pöydälle on kätevää kiivetä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti