Oih ja voih. Juuri, kun ajattelin akiken menevän hyvin niin... Olimme tänään aamulla Tyksin näköpolilla kuopuksen kanssa. Nyt todettiin vasemmassa silmässä olevan harmaakaihia :( Eihän tässä mitään, se saadan leikattua ja näön käyttökin varmaan paranee, mutta en olisi sitä juuri nyt kaiken muun murheen keskelle jaksanut. Tässä on vielä sekin, että miten itä sitten pärjää kuopuksen kanssa leikkauksen jälkeen heräämössä ja osastolla, kun rinnoissa roikkuu toinen. Lohduta ja hoida siinä sitten toista. Tokkopa antavat vauvaa ottaa silmien leikkuriin. Tiedän, että tarvitsevat apua kuitenkin heräämövaiheessa, kun lapset leikataan nukutuksessa. Niin Alexinkin kohdalla jouduin heräämöön valvomaan hänen kanssaan. Siellä on lasta ajatellen niin rajallisesti henkilökuntaa. No kaipa tämä tästä. Voisi se kai olla jotain pahempaakin...
Tästä sen näkee, että eivät ne huolet lapsesta lopu keskenmenon pelkoon tai synnytykseen tai vauva-aikaan. Huoli sueraa aina ja kaikkialle. Se mikä muiden mielestä ei ole niin kovin huolestuttavaa on äidin näkökulmasta katastrofaalista. Vaikka ammatti-ihminen on olen terveydenhuoltoalalla, niin kaikki mikä koskee omia lapsia, sumentaa järjen äänen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti