Ruissalossa sijaitseva Ulapan kesäsiirtolan nimellä unnettu huvila Bella Vista.Huvilan on suunnitellut vuonna 1892 arkkitehti Helge Rancken kauppias Arthur Lindblomille. Turun
kaupungin omistukseen huvila on siirtynyt vuonna 1959, josta lähtien se on toiminut lähinnä koululaisten kesäsiirtola-, kesäleirija leirikoulukäytössä. Päärakennus on kaksikerroksinen
hirsirakennus,jossa on kaunis torni. Rakennuksen kokonaisneliömäärä on 437 m2. Tontilla
on sähkösauna, 52 m2.Saunasta pääsee helpostiuimaan. (lähde:Turun kaupungin esite)
Siellä oli 5 makuusalia, joista neljässä n.10-15vuodepaikkaaja yhdessä kuusi, jonne sijoitettiin yleensä leirin vanhimmat tytöt. Alhaalla sijaitsi lisäksi keittiö ja pieni terveydenhoitajan
vastaanotto,sekäsisävessa, jota sai käyttää vain öisin. Päivisin piti käyttää ulkovessoja. Ensimmäisessä kerroksessa sijaitsi myös lasikuisti, jossa oli pelejä ja jossa saattoi leikkiäja piirrellä. Muuten päivät vietettiin ulkosalla. Yläkerrassa oli iso ruokasali ja henkilökunnan, l
ähinnä yöhoitajan huone. Meillä oli jaettuna päivätehtävät huoneittain. Keittiövuorolaiset kantoivat astiat ja ruuat ylös ruokalaan ja samoin sieltä pois. Kuistivuorolaiset huolehtivat illalla koronapelit ym. takaisin sisälle ja huolehtivat, että kuisti pysyy siistinä. Saunavuorolaiset huolehtivat saunan siisteydestä ja leikkelivät jalkapyyhkeitä isosta paperirullasta. Rantavuorolaiset hoitivat rantaa ja keräsivät risuja iltanuotiota varten. Hauskin oli postivuoro. He saivat kävellä isontien varressa olevalle postilaatikolle hakemaan postia, joka jaettaisiin
välipalalla. Päivin jännittävin hetki oli, saiko itse postia. Itsekin sieltä kirjoiteltiin kotiin vaikka viikonlopuiksi kuitenkin tultiin kotiin. Kuulostaa hirveältä työleiriltä, mutta hauskaa se vain oli. Me järjestettiin barbien missikisoja ja askarreltiin osallistujien esiintymisvaatteet itse. Järjestettiin kaikenlaisia näytelmiä iltanuotiolle, aina oli jotain puuhaa. Ensimmäisenä kesänä muistan vielä, kuinka pesijät pistivät meidät harjaamaan itsemme karkeilla saunaharjoilla ja bliv -saipualla ja sitten kahdessa jonossa jonotetiin, että he huuhtelivat meidät. Onneksi siitä luovuttiin hygienia syistä. Ei ollut myöskään enää saunottajia. Ja sitä nestemäistä bliv-saippuaa köytttiin aina ja kaikkialla...
Päivän "huvi" oli myös toivottaa hyvää matkaa ohi ajaville ruotsinlaivoille ja sama illalla, toivotettiin tervetuloa Turkuun. Parasta oli, jos huusimme tarpeeksi kovaa ja kapteeni kuuli,niin saattoipa töräyttää torvea. Se on jäänyt ikuisesti mieleen, kun Siljan Wellamon kapteeni kuulutti "kiitos
ulapan tytöt"=) Siinä me seistiin kivisellä rantavallilla rivissä huutamassa ja vilkuttamassa. Sitä kivimuuria ei saanut ylittää eli ilman aikuisia ei ollut asiaa rannalle. Koskaan en muista, että mitään vahinkoja leireilläolisi sattunut. Siinä leikkikentän vieressä oli sellainen suo lampi, mutta kaikki tottelivat pihan rajoja, eikä sinne kukaan eksynyt.Metsää oli jonkun verran missä saattoi leikkiä,mutta maassa kulkevaa mustaa putkea (mikä lie jätevesiputki ollut) ei saanut ylittää. Siihen loppui leirikeskuksen alue. Ihme juttu, kukaan ei eksynyt metsiin. Jännintä oli, kun tehtiin vierailu poikaleirille tai ne meille =) Kerranmpa yhdet tytöt tuollaisen tapaamispäivän jälkeen karkasivat sen lasikuistin kautta ja ottivat siirotlan soutuveneen ja soutivat Iso-Pukkiin, mutta jäivät tietysti heti kiinni.
Kuvassa nuotiopaikka:
Ohjaajien nimiä en muista, muuta kuin puna tukkaisen Kaijan. Oli kait Puropellon koulussa opettajana tai peräti rehtorina. Hänen kanssaan aina askarreltiin kaikkea kivaa. Vanhoista suklaakalenterin muotteihin valettiin kipsikuvia ja niitäväritettiin vesivärein ja lakattiin. Ne olivat aarteita =) Voi niitä aikoja! Isommat tytöt yrittivät pelotella pienempiään keksimällä kaikkia kummitustarinoita vanhasta talosta. Olihan se iso ja siellä oli vielä torni ja iso ullakko ja keittiöntakana talon vieressä vanha tiilinen maakellari, jossa oli ristin merkki. Ruokaa oliusein ja se oli hyvää, päivälliselläkin aina jotain hyvää jälkkäriä. Uimassa käytiin päivittäin ja torstaisin iltanuotiolla laulettiin ja paistettiin lettuja tai makkaroiota. Pihalla oli vaikk mitä leikki ja piilopaikkoja, niin että aika ei tullut kylläpitkäksi. Iltaisin saatettiin katsella ruokasalin telkkarista ihmemiestä ja muta jännää. Mahdankohan mistään löytää vanhoja kuvia tänne laitettavaksi. Enää ei kesäsiirtola toimintaa ole. Silloin koko lysti oli ilmaista. Päiväleirejä, kuten taideleirejä ja leirikouluja ilmeisesti vielä järjestetään.
Ohjaajien nimiä en muista, muuta kuin puna tukkaisen Kaijan. Oli kait Puropellon koulussa opettajana tai peräti rehtorina. Hänen kanssaan aina askarreltiin kaikkea kivaa. Vanhoista suklaakalenterin muotteihin valettiin kipsikuvia ja niitäväritettiin vesivärein ja lakattiin. Ne olivat aarteita =) Voi niitä aikoja! Isommat tytöt yrittivät pelotella pienempiään keksimällä kaikkia kummitustarinoita vanhasta talosta. Olihan se iso ja siellä oli vielä torni ja iso ullakko ja keittiöntakana talon vieressä vanha tiilinen maakellari, jossa oli ristin merkki. Ruokaa oliusein ja se oli hyvää, päivälliselläkin aina jotain hyvää jälkkäriä. Uimassa käytiin päivittäin ja torstaisin iltanuotiolla laulettiin ja paistettiin lettuja tai makkaroiota. Pihalla oli vaikk mitä leikki ja piilopaikkoja, niin että aika ei tullut kylläpitkäksi. Iltaisin saatettiin katsella ruokasalin telkkarista ihmemiestä ja muta jännää. Mahdankohan mistään löytää vanhoja kuvia tänne laitettavaksi. Enää ei kesäsiirtola toimintaa ole. Silloin koko lysti oli ilmaista. Päiväleirejä, kuten taideleirejä ja leirikouluja ilmeisesti vielä järjestetään.Hyviä muistoja sinne liittyy, oli siellä mukavampaa kuin pölyisessä kaupungissa yksin palloilu. Meidän pihalla ei lapsia asunut ja kaverit oli maalla mökillä.
3 kommenttia:
Siis tämä on kuin mun kynästä kirjoitettu muisto <3
Kiitos!!
Sanna siirtolan tyttö myös
Tuohon pitää kirjoittaa enemmän kuin yksi kommentti, ihan vain siksi, että oma äitini oli aikoinaan tyttösiirtolassa Ulapassa töissä leikitsijänä.
Tosiaan on kivaa kuulla, että paikkaan liittyy hyviä muistoja vuosien varrelta. Äitini oli 1970-luvulla leikitsijänä ja hänen koulutuksensa oli opettaja. Häntä oli pyydetty sen aikaisen leirijohtajan toimesta, joka oli tuttava. Äitini on ikääntynyt ja ei pysty sairautensa vuoksi enää kirjoittamaan tänne kovinkaan paljoa, mutta muistaa ajat oikein hyvin. Noista ajoista hän muistaa, että leikitsijän huoneena toimi juuri huone kuistin ovesta vasemmalla. Kakkoskerroksessa oli lasi ovi portaikon päässä, jossa oli johtajan huone. Hänen piti aina olla koulutukseltaan tuona aikana vähintään peruskoulunopettaja. Henkilökunnan majoitustilat olivat ylhäällä. Oli siellä yksi lastenhuonekin, ruokasalin vieressä. Ruoka oli hyvää ja tosiaan niitä myös saattoi joutua tiskaamaankin :)
Aamuisin oli puuroa, mutta sisä vessa ei ollut lasten käytössä ainakaan vielä 70-luvulla. Se oli lähinnä henkilökunnan käytössä. Ulkovessoihin oli kaikkien mentävä yölläkin. Rantasauna oli samassa paikassa kuin nykyisin ja järjestys selkeä. Jonoihin kokoonnuttiin leirinjohtajankäskystä pääsisäänkäynnille. Linja-autokuljetus tuli Rindellin linja-autoilla. Leirialueelta oli poistuminen ehdottoman kiellettyä. Se METSÄLAMPI oli kielletty siksi, että siellä on, kuten vieläkin upottava mutapohja, josta ei tahdo päästä pois ilman apua, siksi sinne oli kiellettyä mennä. Siellä on myös majavia,piisameja sekä metsässä supikoiria, jotka käänsivät kyllä yönaikana roskalaatikotkin :)
Alhaalla oli myös metsistöissä punkkeja, joten nyk. tenniskentälle ei kannattanut mennä yksin. Siksi kiellot poistumisesta.
Huhuttiin myös, että Ulapan vanhassa tornissa oli kummitus, joka oli ihan lapsien mielikuvitusta lisäämässä- EI SIELLÄ OIKEASTI KUMMITTELE !
1990- luvulla Ulappa jäi pahuuden haltuun ja vandaalit iskivät rakennukseen. 1992-1993 talossa oli jos jonkinlaista 'vierailijaa'
Vandaalit olivat tunkeutuneet taloon rikkomalla talon merenpuoleisen ruokasalin ovilasin. Silpanneet köydellä yli kuistin seinän ja kävelleet katolla. Talven aikaan tämä tapahtui 1992. Sisällä oli töhritty paikkoja spray- maalilla seinät, ovet. Sängyt sotkettu ryypätty ja käytetty aineita. Myös keittiö oli sekoitettu ja ruoka-ainekset levitelty ympäriinsä. Myös paikkoja oli rikottu. keväällä tämä oli huomattu ja kaupunki alkoi korjaamaan paikkoja. Kesällä 1993 äitini kanssa olimme avointen ovien puuhapäivässä. Lapsia oli jonkin verran, mutta mm. paloturvallisuus ei ollut enää kohdallaan. Siksi yö leireistä ja kouluista luovuttiin. Talon paloparvekkeet olivat rakenteeltan hauraita ja sprinklerijärjestelmä puuttui. Tuolloin äitini tuttava oli vastaavana johtajana ja esitteli meille huoneensa ja 'miehensä'. (ihmettelimme, että miksi huoneen ikkuna oli auki kaiken aikaa iltamyöhälle ja miksi siinä oli köysikiinnitettynä/tikkaat ikkunan alla. Ne olivat miestä varten, joka kyllä ilmaantuisi pimeän tullen. Kielto oli myös mennä torniin, mutta sinnekin pääsimme käymään oli käynyt näemmä niin, että oven suu johtavaan torniin oli piilotettu kaapin tai muunsellaisen taakse oliko se nyt ovi tahi muu. Torni on hieno ja huoman korkealla, mutta sinnekin on nykyään vain luvankanssa menemistä. Kuviakin siltä ajalta löytyy, että joos kiinnostaa ni ottakaa yhteyttä. Avoullakolla on myös vanhoja VANHOJA lehtiä, julkaisuja. rekvisiittaa, kuvia kalusteita noilta ajoilta sekä vanhoja pulpetteja jostain 1940-50 - luvuilta. Toivottavasti ne joskus laitetaan esille eikä niitä ole kaupungin toimesta tuhottu vuosien saatossa. Kalusteita saattaa löytyä, jopa huvilassa aikoinaan asuneelta asukkaalta asti. Myös vanhoja ja vanhat alumiiniset keittiö tarvikkeeet ovat säilyneinä käytössä osittain.
Kaikkea hyvää kevään odotusta.
-j*
Ilman muuta kuvat kiinnostavat! Olin itse siellä muistaakseni 83-89 joka kesä :) Silloin ei ollut kännykkäkameroita tms. mutta muistaakseni viimeisenä kesänä oli kamera mukana. Koitan etsiä jostain kuvia. Otin muistoksi kuvia mm.saunasta, talosta ja muista paikoista. Ruotsin laivalla ohi mennessä pitää aina nähdä Ulappa :)
Lähetä kommentti