Ympyrä sulkeutuu...

Tänään tuli (vihdoin) se viesti, jota olen jo osannut odottaa. Isoäitini eli mamma on tänä aamuna siirtynyt ajasta iäisyyteen. Hän sai jo kolmisen viikkoa sitten aivohalvauksen ja siitä lähtien suunta on ollut vain huonompaan. Itse hän on odottanut tätä hetkeä kuitenkin jo yli kymmenen vuotta, aina siitä lähtien, kun  pappani kuoli vuonna 1998. Mamma ehti nähdä kuitenkin kuvia tytöstä, joita äitini vei sairaalaan ja hän tiesi vauvan syntyneen. Sen verran tajuissaan hän vielä muutama viikko sitten oli. Hän ehti saada kuusi lastenlastenlasta. Meille tulee sitten ennen ristiäisiä sukuun vielä yhdet hautajaiset...

Hyvää matkaa mamma!