Ihanaa olla kotona. Selkä tosin on kipeämpi, kuin ennen synnytystä :( Vauva viihtyy rinnalla ahkeraan ts. välillä käy ihan huvitutista, mutta en ole vielä tuttia antanut. Imeköön nyt niin ahkeraan kuin tykkää. Vieläkin on stressiä, että tuleeko maitoa ja tuleeko riittävästi. Aina sama juttu vaikka kuinka olisi onnistunut imettämään aikaisemmin. Tosin tällä kertaa vauva on ahkera imuttelija ja maito nousi varmaan nopeimmin, kuin aikaisemmin. Illoin ja aamuin juon mammateetä, kahvin jätin pois toistaiseksi. Parina yönä on ollut masuvaivaa, mutta masun hierominen on auttanut ja kakkakin saatut ulemaan. Vaipat kastuvat ahkeraan, joten pakko sitä maitoa on sen verran oltava riittävästi, kun pissaa riittää. Illan tosiaan on rinnalla ja viime yönä meni nukkumaan vasta n. klo 01. En tiedä imetinkö yhden vai kaksi kertaa, mutta vauva heräsi klo 9 syömään, kun heräsin muiden lasten kanssa ja sitten vauva jatkoi vielä uniaan puoli yhteentoista. Nyt nukahti ilmeisesti vähän pidemmille päikkäreille yhden aikaan. Parhaiten ilmeisesti nukkuu, kun isoveljet pelaavat pleikkaria samassa huoneessa. Kun aikaisemmin laitoin makuuhuoneen oven kiinni, niin hetken päästä heräsi. Ilmeisesti liian iljaista :D Mies lähti eilen iltalaivalla Maarianhaminaa, mutta onneksi on jääkaapi täynnä ruokaa. Kummitätini toi eilen lisäksi serkkupoikani (joka on kokki) laittamaa kanavuokaa 4 laatikollista, joten eipä ole tarvinnut heti kokkailla. Koirien ulkoiluttaminen on pikkuisen haastellista, kun on nämä pakkaset. Eivät suostu juuri muuta kuin pissaamaan ulos pihalla ollessaan ja sitten onkin se isompi asia tehty sisälle :( Lisäksi vanhempi koira ei oikein tajua, että en pääse viemään ulos yhtenään/ silloin kun haukkuu, kun vauvaa en saa jätettyä noin vain. Kesäaikaan tämäkin homma olisi helpompaa. Joku ratkaisu tähänkin täytyy keksiä. Onneksi tuo vanhempi koira ei olen nyt (koputtaa puuta) haukkunut yöllä. Sitäkin nimittäin harrastaa.
Katselin tässä juuri nelosen Vauva tulossa sarjaa. Siinä lakattiin kynsiä avautumisvaiheen lopussa. Taisi olla aika hyvä epiduraali. Kukaan ei puuskuta, läähtä tai voihki. Missä kipu? Taitaa amerikkalaiset olla aika superihmisiä. Voin kertoa, että kyllä se synnytys sattuu, menee se nopeasti tai hitaasti. Omassani supistukset olivat helvetillisiä kestää vaikka tulivatkin harvakseltaan. Kyllä oli tämänkin tavallaan helppo, mtta eri tavalla tuskallinen verrattuna edellisiin. Ehkä lähepänä kakkosen syntymää, joka meni parissa tunnissa. Viimeksi ei ollut lantion seutu ja häpyluu yhtä kipeä. Tässä vain kävi nyt niin, että kun vauva ei laskeutunut, niin vauvan pää ei ehtinyt kunnolla avaamaan paikkoja. Ei minullekaan ennen ole tullut verenpurkaumia naamaan ja hampaat ovat vieläkin kipeät...Viime metreillä iski rimakauhu salissa. Ihmettelin, että miten ne supistukset muuttuivat heti niin tuskallisiksi, että en kestä. Ajattelin jo silloin mielessäni, että hei laitetaan tippa kiinni ja perutaan koko homma! No hyvä näin, nyt on kaikki ohi ja minun ei milloinkaan tiarvitse enää pelätä keskenmenoa, kestää raskautta tai selvitä synnytyksestä. Nyt huolehdin näistä neljästä pienestä, enkä riskeeraa enää mitään. Kävi jo sairaalassa mielessä tiistaiyön pimeinä tunteina, että jos kaikki ei päätykään hvyin ja synnytyksessä joku menee pieleen, pahimmassa tapauksessa lapset jäävät ilman äitiä tai vauva sairastuu. Nyt on kaikki niin hyvin, kun ollaan kotona ja opetellaan nelilapsisen perheen arkea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti